Asteelta toiselle -hanke tukena ryhmäytymisessä

Hankekoordinaattori Katja Paasivirta (vas) ja kuraattori Maarit Ulkuniemi toteuttivat työparina ryhmävalmennusta opiskelijoille. 

Asteelta toiselle -hankkeessa kehitetään käytänteitä oppivelvollisten nuorten siirtymävaiheen tukemiseen ja tuotetaan konkreettisia keinoja, joilla opiskelijat kiinnittyvät koulutukseen. Hankkeessa vahvistetaan moniammatillista yhteistyötä. Toimintaa on kehitetty kolmessa pilottiryhmässä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilukioryhmässä työskentely tapahtui kuraattori Maarit Ulkuniemen ja hankekoordinaattori Katja Paasivirran työparityöskentelynä. Ryhmässä toteutettiin 12 kerran ryhmävalmennusta.

Ammattilukiossa opiskelevat nuoret kohtaavat useita siirtymävaiheita opintojensa aikana ja etenkin niiden alkuvaiheessa. Nuoret siirtyvät peruskoulusta ammatillisiin opintoihin, sen jälkeen siirrytään lukiojaksoille ja myöhemmin työelämäjaksoille. Siirtymävaiheissa opiskelijan ryhmä rakentuu aina uudelleen, mikä aiheuttaa haasteita ryhmään kiinnittymiselle. Hankkeen toiminnan avulla ensimmäisen vuoden opiskelijoita tuettiin näissä siirtymissä sosiaalisia taitoja vahvistamalla.

- Tarkastelimme valmennuksessa muun muassa yksilön oman toiminnan merkitystä ryhmälle. Etsimme omia yksilöllisiä vahvuuksia ja kehittämisen kohteita sekä tutkimme yhdessä ryhmän muodostumisen vaiheita. Tällainen tarkastelu antaa nuorille hyvää pohjaa eri ryhmissä toimimiseen, kuraattori Maarit Ulkuniemi kertoo.

Ulkuniemi ja Paasivirta ovat pohtineet paljon ryhmäytymistä ja sen tukemista sekä tarkastelleet erilaisia keinoja, joita ryhmäytymisen apuna käytetään. Usein ryhmäytymisleikit koetaan vaivaannuttavina, ja omaohjaajat kaipaisivatkin enemmän työkaluja ryhmäytymisen avuksi.

- Ryhmäytymisessä pitäisi tavoitella enemmän vuorovaikutusta, itsetuntemusta ja yhteisöllisyystaitoja sekä tukea yksilön ryhmäytymistaitoja. Myös tutorit ja omaohjaajat tarvitsevat tämän tueksi erilaisia työkaluja ja materiaalia, Ulkuniemi pohtii.

Pilottiryhmässä jokaiselle valmennuskerralle asetettiin tavoitteet ja käytiin läpi opiskelijoiden kanssa kokoontumisen tarkoitus etukäteen. Näin muodostettiin toiminnalle yhteisiä sääntöjä ja opiskelijat sitoutuivat siihen. Kun yhteisiä tavoitteita työstettiin ja nuoret sitoutuivat niihin, muodostui myös työskentelylle pelisäännöt joita noudatettiin. Tunneille saavuttiin ja tauoilta palattiin ajoissa ja kännykän käyttö jäi vähemmälle.

- Kun ryhmäytyminen onnistuu hyvin, ovat opiskelijoiden lisäksi myös omaohjaajat tyytyväisempiä. Ryhmässä ei ilmene niin paljon haasteita ja siitä kuuluu vähemmän negatiivista palautetta, Katja muistuttaa.

Nuoret saivat työkaluja opiskeluun ja ryhmässä toimimiseen. He alkoivat toimimaan pienryhmissä itsenäisesti ja tuoda esille omia ajatuksiaan ja kysymyksiään rohkeammin.

- Kaikissa harjoituksissa pyrittiin luomaan ymmärrys siitä, miksi jotain tehdään. Nivottiin toiminta teoreettiseen viitekehykseen ja tuotiin esille myös se, miten opittuja taitoja voi käyttää jatkossa vaikkapa työelämässä, Paasivirta kertoo.